Melkein skotteja

Kuten muistetaan, näyttää ilmeiseltä, että isoisäni isänäidin Loviisan äiti Sophia sai Magnus Forbesille tyttären ollessaan tämän taloudenhoitajana.

Useita Forbesin ylimyssuvun edustajia muutti 1500 -luvun toisella puoliskolla Skotlannista Ruotsi-Suomeen. He olivat jo siihen aikaan tunnettuja sotilaita ja palkkasotureita ja taistelivat muun muassa Kaarle IX:n Puolan sodissa. Eräs heistä, Henrik Forbes, kaatui 1605 Kirkholmassa, Liivinmaalla, 20 kilometriä Riikasta. Hyvityksenä hänen vanhin poikansa eversti Jakob Forbes merkittiin Ruotsin aateliskalenteriin nimellä Forbes af Lund. Heidän jälkeläisensä palvelivat ruotsalaisia Saksassa ja Preussissa. 1710 kaatui Alexander Forbes af Lund vimmaisessa Hälsingborgin taistelussa, jossa Skåneen maihinnousua viimeisen kerran yrittänyt tanskalaisarmeija torjuttiin ja maakunta jäi lopullisesti Ruotsille.

Vuodesta 1776 suku omisti Lohjan seudun tunnetuimman kartanon, Kirkniemen. Forbesien lisäksi kartanoa on asuttanut valtaneuvos Tott ja hänen poikansa, sotamarsalkka Åke Tott, amiraali Lorenz Creutz, kenraalikuvernööri Fleming af Lebelitz, sotamarsalkka Ehrensvärd sekä kenraali ja valtioneuvos Adlercreutz.

Vuonna 1946 lahjoitti Suomen valtio Suomen Marsalkka Mannerheimille varat Kirkniemen hankkimiseksi. Vuonna 1982 kartanon kunnosti entiseen loistoonsa vuorineuvos Antti Aarnio-Wihuri. Kaarina Maununtyttären saarni on yhä tänä päivänä voimissaan ja nähtävänä päärakennuksen edessä.

Sophia siis melkein pääsi parempaan kuin Heikki "Sota-Hessu" Fröjdin seuraan. Melkein.

Joka kuuseen kurkottaa...

...se katajaan kapsahtaa.

Kohtalo kohteli esiäitini Loviisan omaa äitiä Sophiaa kaltoin. Ensin syntyi Loviisa-rukka 1817 avioliiton ulkopuolella, sitten ajoi vanhurskas isä mieron tielle. Siihen aikaan oli vielä tapana rapsauttaa kipakka sakko salavuoteudesta. Sakko oli tuntuva, koska sen tavoitteena oli myös saada selville lapsen isä. Köyhän piikasen oli nostettava kanne, jotta saisi maksumiehen sakolleen. Sophialla oli tässäkin tavallaan vastatuulta. Joko isoisä kuudennusmiehen tai isä lautamiehen ominaisuudessa oli niin vaikutusvaltainen, että koko asia painettiin villaisella - tai isä-Erkki maksoi sakon kaikessa hiljaisuudessa. Lopputulos oli kuitenkin, että Sophia jäi yksin Loviisan kanssa. Inkoon rusthollarin pojasta, Rönnbergin Klasusta ei tainnut oikein olla muuhun kuin aitan ovea yöaikaan koputtelemaan - mutta sitten onni tuntui kääntyvän toden teolla.

Sophia pääsi Kirkniemen perijän Otto Magnus Forbes af Lundin palvelukseen. Forbes oli skotlantilaista suuraatelia. Ensimmäinen Aberdeenin lordi Alexander de Forbes oli avioitunut jaarli Anguksen ainoan tyttären kanssa, joka oli Skotlannin kuningas Robert II:n pojantytär ja siten Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin esi-äiti.

Esiäitini Sophian kunnianhimoinen tavoite oli kai koukuttaa Otto Magnus ja siksi hän tarvitsi pikavipin veljeltään Gustafilta, Kirkkonummen Kuusalan isännältä. Lainalla Sophia hankki hameen ja samettikauluksen - tarkoituksenaan raivat tiensä majurin taloudenhoitajaksi. Tällä nimellä kutsuttiin rakastajatarta, yleensä entistä piikaa, joka usein myöhemmin virallistettiin vaimoksi.

Sophia taisi kuitenkin nuolaista ennenkuin tipahti. Otto Magnus Forbes kyllä innostui tositoimiin ja vieläpä tunnustikin lapsensa, Erika Vilhelmiinan. Sukupuoli oli kuitenkin väärä ja Forbes kuoli heti tämän jälkeen ilman miespuolista perillistä. Naimisiin ei myöskään ehditty ja Forbesin skandinaavinen suku sammui 1831.

Suvun skotlantilainen haara on kuitenkin jatkunut. Malcom Forbes ja puolisonsa Jinny pitävät suvun 600-vuotiasta linnaa Aberdeenshiressä. Se on nykyään suosittu turistikohde.

Epäilyttävää elämää Annankadulla

Loviisa Grönroos asui Gustaf Severinin kuoleman jälkeen runsaan vuosikymmenen Iso-Roobertinkadun ja Annankadun kulmassa. Siitä oli vain kivenheitto numeroon 15, jonka Magnus von Wright maalasi kymmentä vuotta myöhemmin talviaamuna 1867. Näihin aikoihin asenteet yksinäisiä, "epäilyttäviä" naisihmisiä kohtaan alkoivat pikkuhiljaa jyrkentyä. Siis jyrkentyä - ei lieventyä! Tämän vuoksi voisi ajatella, että Loviisan asunnon oli ainakin alun perin vuokrannut joku muu kuin hän itse. Tarkastaja Willde vaikuttaa parhaalta arvaukselta. Olihan hän monta monituista vuotta kuolinpesän uskottu mies ja joutui tässä ominaisuudessa edustamaan Loviisaa moninaisten käytännön asioiden hoidossa. Nainenhan oli tuohon aikaan aika lailla yhteiskunnallisesti kädetön, kun tarvitsi edusmiehen hoitamaan vähänkin virallisempia asioitaan. Toisaalta on huomattava, että Loviisa tituleerasi kaikissa virallisissa dokumenteissa itseään henkikirjoittajan leskeksi, häradskrifvarens änka.

Helsinki oli hyvin ruotsinkielinen vielä tuohon aikaan ja sekin lisäsi varmasti paineita Loviisaa kohtaan. Siksi myös surupuvun käyttö oli varmasti viisasta ja omiaan rauhoittamaan ympäristöä.

Toisin oli sata vuotta myöhemmin. Tarkka osoite on Annankatu 6 ja Kotipizzan lisäksi rakennuksessa oli vuoteen 2011 saakka Lost & Found, Lostis, "homoystävällinen heteroravintola". Sittemmin sen toiminta väsähti ja sen irtaimisto kaupattiin kirpputorilla.