Käsillä oleva blogi on jatkoa 2008-2009 verkossa julkaistulle sukututkimukselle. Se tehtiin soveltaen Suomen sukututkimuksessa melko lailla tuntematonta - tosin jo Euroopassa viimeiset tuhat vuotta oikeudenkäytössä tunnettua - metodia, ns. vapaaharkintaista todistusteoriaa.
Tutkimus on suomenkielinen ja siksi on oikeastaan hieman yllättävää, että vuoden 2013 puolivälissä sillä on ollut jo yli 52.000 lukijaa! Koska kaikki "uusi" nähdään käytössä olevien metodien haastajaksi, on selvää, että kaikki kommentit eivät ole olleet kiittäviä. Valitettavan suuri osa harrastelijatutkijoista kun yhä tyytyy pelkkien sukutaulujen esittämiseen ja muut menetelmät nähdään kerettiläisinä. Mutta kiinnostus näyttää koko ajan kasvavan uusien metodien kehittämiseeenja niiden soveltamiseen.
Vapaaharkintaisella todistusteorialla tarkoitetaan, että löydettyjen, varmennettujen faktojen pohjalle rakennetaan todennäköinen kuvaus vallinneista olosuhteista ja tapahtumien kulusta. Aukkokohtia täydennetään harkinnanvaraisilla seikoilla ja alistetaan näin syntynyt narratiivi kommentoitavaksi ja oikaistavaksi. Kertomusta muutetaan, jos on todennäköisempää, että tapahtumien kulku on ollut erilainen. Kun esimerkiksi tarkastelun kohteena olevalla henkilöllä oli perukirjan mukaan viisi liitupiippua ja pari tupakkamassia, on tutkija voinut olettaa ko. henkilön olleen tupakkamies. Jos kuitenkin myöhempi tutkimus osoittaa saman henkilön harjoittaneen kulkukauppaa, voidaan uudelleen olettaa, että esineet olivat myyntiartikkeleita. Ja niin edelleen. Sukututkija astuu toisin sanoen Sherlock Holmesin saappaisiin ja alkaa pohtia, mitä oikeastaan on tapahtunut, kun kaikki vähitellen tippuvat tiedonmuruset otetaan huomioon!
Vapaaharkintaisen todistusteorian metodia on sukututkimuksessa soveltanut mm. kanadalainen kirjailija Alice Munro, joka on viime vuosina mainittu jopa Nobel-ehdokkaana. Kuva alla.
Grönroosin 300 vuoden sukututkimus on osoitteessa http://www.gronroos.info/genealogia
